No vittu variksen! En täysin ymmärrä zoomin ideaa. “Muuten saisin kuvaan koko linnun, mutta ZOOMAANPA vähän, niin ei kukaan enää tiedä minkä petolinnun perse on kuvassa.” Nuoruuteni linssit olivat jäykkäpolttovälisiä ja linnut näkyivät pieninä tahroina vasemmassa alalaidassa. Kaipaan takaisin niihin aikoihin.
12 responses to “Arvaapa, minkä vekkulin linnun silmä?”
Heh, tiesitkös muuten, että James Bond -niminen amerikkalaismies oli Karibian alueen johtavia ornitologeja. Ian Fleming (itsekin ornitologi) otti hänen nimensä kuulun sankarinsa nimeksi, arvaatko kenen?
Bond on kunnon mies. Ei sotketa häntä tähän.
No kyllä minäkin kaipaan siihen aikaan, jolloin käytit niitä kiinteäpolttovälisiä linssejä. Mielummin katsoisin sitä tahraa kuvan alareunassa kun tätä varustezoomin pehmäpiirtoa, joka soveltuu lähinnä maalaisvalokuvaamon rippi-ja hääkuvauksiin, jos edes niihinkään. Laatua arvostetaan jo kehä kolmosen ulkopuolellakin. Tulin juuri itse takaisin pohjoisen kuvausreissusta ja pinna ssen verran kireenä nelostiellä ajamisesta, että en nyt pysty enempää tätä huttua katselemaan ja analysoimaan.
Minulla on hyvä optiikka.
“Ei korppi korpin silmää noki”, mutta kyllä tuo saattaisi olla korpinkin silmä. Korppi, kaarne, Kalevalan alkulintu on iloinen velikulta ja sosiaalinen kuin mikä. Pesimäaikaan ovat hiljaisia, mutta annapa olla kun se on ohi. Silloin reviiriltä kuuluu aikamoinen mekkala: ei vain perus “Kraa-kraa” -ääniä, vaan myös erilaisia “klong”-tyyppisiä, sonnikkaampia ulostuloja. Joskus korkealla liitelevän korpin voi sekoittaa hiirihaukkaan, mutta vain amatööri. “Ammattilainen” näkee lentokuviosta tosiasian oitis: Korppihan se siellä taivaansinessä kiivaa kaavaa kiertää. Lämmin läikähdys siitä aiheutuu toki kokeneenikin “ornin” rinnassa!
Se on varis, koska kuvasin sen tänään.
Hyvä optiikka olisi tässä tapauksessa sitä, että rungossa roikkuis EF 180/3.5 L Marco USM. Joo, ei ehkä valovoimaisin keskipitkä tele, mutta macro ominaisuuksiltaan omaa luokkaansa. Sillä kun olisit “zuumaillut” variksen silmään, niin sunkin kroppikennoinen kamerarunkosi olis piirtänyt tuosta variksen silmästä vaimosi rungonkin näkyviin. Lets face it, vaimos on kuitenkin mukana “assarina” sun kuvauskeikoilla.
Minulla on täysi kenno. Ja mitta. Ja vaimo ei tule mukaan kävelyille, eikä anna syödä kebabia aina kun haluan.
Ehkä vaimolle kannattaisi ainakin aluksi esitellä lintumaailman hienovaraista kauneutta, eikä näitä “äijälintuja”. Pensaasta voitte yhyttää tiklin, hevosen lantaläjästä parven pikkuvarpusia. Siinä samalla voit kertoa hänelle, että varpunen on viime aikoina vähentynyt, kun taas pikkuvarpunen lisääntynyt. Varpusen luontaiset ympäristöt, kuten maaseudun pakkasilla mukavasti lämmittävät lantakasat, ovat vähentyneet. Saattaa myös olla että pikkuvarpunen on vain valloittanut varpusen elintilaa ja näin pakottanut sen väistymään. Tiklissä vaimoasi ehkä viehättää sen lystikäs “Tiklidt-Tikelit..” ääni sekä hauska salamakuvio siivessä. (Valokuvaajana ehkä myös sinua, heh!) Eiköhän muutaman tällaisen retken jälkeen “Iskenderit ala iskemään”!!
Nuorempana yhytin vaimon kerran pensaasta, mutta kaukana ovat ne ajat. Joskus ostan salaa kebabia ja kuvittelen että olen taas nuori ja vaimo on taas pensaassa. Sitten muistan lapset ja verot. Ja että Volvosta on virranjakaja rikki. Tällaisissa tilanteissa lähden usein kuvaamaan.
Viepä vaimosi nyt talven tultua kaatopaikkaretkelle!! Ne ovat talvilinnustomme aarreaittoja ja sieltä löytyy runsaasti mielenkiintoista lajistoa, ennenkaikkea siemensyöjiä. Usein pyös petolintuja: varpushaukka ja kanahaukka ovat leimaa-antavia. Nyt ovat muuten hiiripöllöt vaelluksella! Talvinen hiljainen kaatopaikka on sykähdyttävä luontoelämys!!
Nykyään on ihan liian harva seula siinä, ketä päästetään avohoitoon.