Itse en isänmaallisena ihmisenä käy ulkomailla, mutta vaimon kamerasta löysin nämä. Vituttaa, että on ottanut paskalla kameralla parempia kuvia kun minä omalla. Lohduttaa tosin, että nämä on nimenomaan sen näköistä porukkaa, jota en Suomen taivaalle kaipaa. Pysykööt siellä Ricon ja Tubbsin kiusana.
6 responses to “Siivekkäät ystävämme Miamista”
Ehkä sun vaimos on saanut apua joltain paikalliselta wannabe luontokuvaajalta, esim. lainaksi jotain pidempää ja laadukkaampaa …kiinteäpolttovälistä obiskaa. Kuka tietää? Mutta jos sua yhtään lohduttaa, niin ei näilläkään ehkä ihan vielä vuoden luontokuvaaja titteliä pokata.
En uskalla kysyä vaimolta, tuli eilen vähän riitaa kebabista.
Tuli lihasta riitaa? Mun psykofrendi löytäisi tuosta jotain freudilaista. Ehkä sun kannattaisi nuohota läpi vaimosi muistikortti jollain filerescue-ohjelmalla. Jos korttia ei ole forkattu reissun jäljiltä, sieltähän voi löytyä lisää luontokuvia!
Vaimo on luotettava. Rasittava, mutta luotettava.
Vähän “kesyiltä” vaikuttavat linnut näissä kuvissa. Haikara istuu veneen kannella, vesilintu ui suoraan kohti. Missä alkuperäinen luonto ja sen tenhovoima? Hyvin amerikkalaisilta ja “sliipatuilta” tuntuvat linnut, maan tapa lienee meikata ne luontokuviin. Parhaissa meikäläisissä luontokuvissa (jopa tällä palstalla!!) näkyvät piilokojussa vietetyt kylmät yöt, vettä viruvat saappaat, kymmenet kilometrit pitkospuilla jnejne. Suomalainen lintu on aina sykähdyttävä luontoelämys!!
No helvetti rämeellekö sen vaimon olisi siellä Miamissa pitänyt ryömiä? Ei tavallaan kyllä ihan huono idea, siellähän on niitä krokotiileja. Siis kuvattavaksi vain ajattelin. Mitään muuta en ajatellut.